Kahvi, osa III (Tai joku jonain päivänä, jotenkin, jossain, jotensakin)

Kits, M

- Mikset sinä kirjoita blogia? Sinähän hallitset oikeinkirjoitusopin ja osaat kirjoittaa.
- En ole viitsinyt. Oli minulla aiemmin yksi blogi, mutta se nyt oli sellaista teiniangstia, että ei sitä kehtaa nykyään edes mainostaa.
- Tiedän tunteen. Minullakin oli aikoinaan sellaisia kirjoituksia, mutta poistin ne.
- Aamen sille.
- Onneksi kuitenkin Norjasta löytyi palvelu joka onnistui palauttamaan ne.
- Anteeksi mitä? Miksi sinä haluaisit palauttaa ne? Eikös se ole sitä paitsi kallista?
- Juu, jouduin uhraamaan korvausrahat jotka sain oikeudessa sen epäonnistuneen keinotekoisen makeutusaineen koekaniina toimimisen jälkeen.
- Muistan sen. Olen käyttänyt sokeria siitä lähtien.
- Mutta se oli kuitenkin sen arvoista. Tajusin nimittäin että minähän voin olla jonain päivänä julkkis.
- Täh?
- Tiedätkö mistä suurin osa menestyneimmistä malleista on bongattu? Suoraan kadulta.
- Okei, tuo selittää miksi hymyilit ja vilkutit jokaiselle turvakameralle matkalla tänne. Mutta oletko nyt ihan varma että sinussa on mallinainesta. Ei nyt mitään henkilökohtaista, mutta jo ennen sitä pikku episodia makeutusaineiden kanssa lähtökohdat eivät olleet erityisemmin hyvät...
- Äh, tuohan nyt on vain yksi mahdollisuuksistani. Olen miettinyt että jos kukaan ei kaipaa todella persoonallisen näköistä naamaa "ennen"-kuviin, niin ainahan minä voin ryhtyä muusikoksi.
- Mutta ethän sinä soita mitään instrumenttia!
- Nou hätä, asia on hoidossa. Minulla on kolme lomaviikkoa käyttämättä, ja ajattelin että opettelen niiden aikana soittamaan kitaraa. Miten vaikeaa se siis voi olla? Eihän siinä tehdä muuta kuin heilutetaan kättä suuaukon edessä ja liikutellaan sormia kitarankaulalla.
- Ööh, uskoakseni se on pikkaisen vaikeampaa.
- No se on sen ajan murhe. Minulla on jo valmiina ensimmäinen sävellykseni. Se menee näin: dä-dä-dää-dädä-dä-dää...
- Tuohan oli smoke on the waterin kitarariffi.
- Hmm...itse ajattelin swans on a frozen firelake-nimeä, mutta tuossa ehdotuksessa voi olla jotain...
- Okei. Sovitaan sitten niin. Mutta miten tämä koko homma liittyy siihen että palautit kalliilla rahalla jotkin finnivoiteen, itsesäälin ja finnivoiteen voimalla kirjoitetut tekstit?
- Katsos sitten kun olen julkkis, ihmiset ovat kiinnostuneita minusta.
- Kuuluu asiaan, joten...?
- Tiedätkö mikä on julkkisten suurin murhe?
- Yksityisyyden menetys? Oikeiden ystävien tunnistaminen?
- Lähdemateriaalin tuottaminen.
- Mikä?
- Lähdemateriaalin tuottaminen. Tiedätkö kuinka paljon potentiaalit julkkikset heittävät hukkaan ihan hyvää tavaraa, josta jonain päivänä he voisivat hyötyä?
- Nyt en oikein ymmärrä.
- Viihdeuutisista saa lukea koko ajan paljonko maksettiin jostain Elviksen puoliksi syömästä leivästä tai John Lennonin allekirjoittamasta kahvilakuitista. Ongelma on siinä että tuo kaikki on satunnaista, koska he eivät aikoinaan tajunneet kuinka arvokkaita niistä tulisi.
- Sinä siis keräät kaiken mahdollisen, mukaan lukien kaiken nolon, ihan vain siltä varalta että jonain päivänä se ehkä on arvokasta?
- Pähkinänkuoressa, joo.
- En tiedä oletko hullu vai nero.
- Hei, jos Che Guevaran hiuksista maksettiin lähemmäs 83 tonnia, niin paljonko arvelet että minun teiniangstin purkauksistani maksetaan jonain päivänä?
- Ehkä sinä oletkin hullu nero.
- Kiitos. Voisitko muuten puhua vähän lähempänä mikrofonia? En tahtoisi että tämän keskustelun puhtaaksikirjoitusvaiheessa tulisi suuria virheitä. Historiallinen tarkkuus ja niin pois päin, tiedäthän.