Väliin henkilökohtaista, osa XII

Minä...elän.

Torstaina poistettiin takahammas, eli ensin leikattiin juuret poikki, sitten poistettiin hammas ja sitten revittiin juuret pois. Itse asiassa kuulostaa huomattavasti kauheammalta kuin se oli.

Olen tosin vielä kahden vaiheilla siitä, mitä mieltä olen tuttavallisesti jutustelusta operaation aikana:"ja nyt sitten minä vedän täältä näitä juuria pois...onpas se siellä tiukassa...:lievää ähinää:...no niin, sieltähän se lähti."

Ehkä kuitenkin mieluummin tuollainen selostus siitä, mitä tehdään, kuin viime kerralla (eri hammaslääkärillä) parikin kertaa kuultu "Oho! Enpäs ole ennen nähnyt näin paljon mätää!"-havainto.

Nyt sitten opetellaan elämään ilman kiinteää ravintoa, koska leuan takaosassa on hampaan mentävä aukko, ja siellä olevat tikit poistetaan vasta viikon päästä.
Ei siis sillä ettenkö saisi syödä mitään kiinteää, mutta jotenkin ajatus pihvinreunasta osumassa tuoreeseen leikkausarpeen ei kuumota minua niin kuin luulisi.

Lisäksi oli taas ikävä todeta se fakta, että vaikka jäätelöä onkin kiva syödä, niin ei sillä elä.
Litran jäätelöpaketin jälkeen olisin ollut valmis rehtiin "mies vs. peto"-taistoon pupujussin kanssa porkkanasta, mutta pihvinreuna on pientä verrattuna kovaan porkkanaan.

Lisäksi opettelen puhumaan uudestaan. Kuulostan kiitos turvonneen poskeni tällä hetkellä Marlon Brandolta Kummisedässä ja näytän John Hurtilta Elefanttimiehessä.

Tästä sitä siis jatketaan yhtä hammasta laihempana.