Ilmainen on tämän kevään uusi musta

Kaikki ovat varmasti lukeneet Chris Andersonin artikkelin "Free! Why $ 0.00 is the future of business" helmikuun Wired-lehdestä.

Teille, jotka ette sitä vielä ole lukeneet, annan hetken aikaa käydä vilkaisemassa sitä...dumdidum..ilmoja pidellyt ja linnut laulaa...no niin, joko tuli luettua?

Jos ette ehtineet otsikkoa pidemmälle, niin tiivistettynä koko juttu kuuluu seuraavasti: "tulevaisuudessa suurin osa kaikesta on ilmaista, mutta joudutte kärsimään sen vuoksi."

Eli esimerkiksi jos haluatte nähdä jonkin tv-sarjan netistä, saatte sen ilmaiseksi, mutta joudutte kärsimään mainoksia, joita ei voi pikakelata.

Tai saatte jonkin ohjelman ilmaiseksi, mutta saatte samalla vaikkapa täytettäväksi käyttäjätutkimuslomakkeen ja joudutte luovuttamaan sähköposti-osoitteenne mainostusta varten.

Jossain vaiheessa voi hyvinkin herätä kysymys wanhoista hyvistä ajoista, kun riitti että antoi uhrilahjan Cthulhulle ja seuraavana päivänä satoi vettä pellolle.

Tällainen toiminta kuitenkin on tavallaan ristiriitaista.

Koska te haluatte yhtiön Z tekemän tuotteen, joudutte kestämään tulevaisuudessa Z:n mainostuksia, jotta saisitte Z:n kalliin tuotteen X.

Sen sijaan tuote C, jota tekee yhtiö V, on yhtä hyvä, mutta ei yhtä kallis. Ainoa ero siis on hinta.

Mikä tekee Z:n X:stä haluttavamman kuin C:n V:stä? (En tiedä teistä, mutta minulle tulee todella, todella ikäviä muistikuvia matematiikan tunneilta. )

Se on merkki Z, jota myös brändiksi kutsutaan.

Tiedättekö esimerkiksi miten huippumuodin brändit toimivat?

Siis sen muodin tason, millä liikutaan kun jos kysytte paljonko tuo Chanelin iltapuku maksaa, ja teidät ohjataan hellävaraisesti mutta päättäväisesti ulos kaupasta.

Ensinnäkin maailmassa on ihmisiä, jotka ovat hulluja - nimittäin muodin perään.

He ovat valmiita maksamaan teidän puolen vuosikymmenen bruttotulojenne verran jostain vaatekappaleesta, jonka on suunnitellut tyyppi, joka luultavasti laulaa aina baari-illan päätteeksi karaokessa Elton Johnin "Rocket man"-kappaleen, koska siinä on SE lause (I'm not the man they think I am at home).

Tätä kutsutaan nimellä haute couture.

Kuitenkin maailmassa on eniten ihmisiä, jotka eivät ole ihan valmiita ihan uhraamaan ihan kaikkea ihan rättien vuoksi.

Siksi heille valmistetaan edellämainituista haute couture-mallistosta halpismalleja, joista tosin ei pidetä suuremmin ääntä. Tällä halpis-mallistolla kuitenkin oikeasti kustannetaan pitkät ja kosteat karaoke-illat.

Kaikki yhä mukana juonessa?

Brändi on paha koska se lisää hintaa.

Bränditön tuote on halpa koska siinä ei ole tunnettua brändiä.

Saadaksenne brändin tuotteen halvalla tulevaisuudessa halvalla tai ilmaiseksi joudutte kestämään mainoksia.

Ajatteletteko samaa kuin minä?

Sitten tekin ajattelette että mitäpä jos kulutustavaroihin saisi mainoksia?

Mitä jos saisitte Chanelin iltapuvun ilmaiseksi, tai ainakin hyvin halvalla, jos siinä olisi sen arvosta mainoksia?

Eikö se, että kannatte pukua jossa lukee "Reiskan putkikorjaamo ja jynssäämö, puh. 555- 0987 654" ole pienen huomion arvoista, jos se kuitenkin on Chanelia?

(- Tiedätkö että takapuolesi kohdalla lukee "Hellää ja huolellista hoitoa, proktologi Teemu-Markus Jynssänen, puh. 555-123 654"?
- Juu, mutta tämä onkin Chanelia.
- Ai no sitten...onpas muuten hieno.
- Kiitos. Olisin saanut vähän halvemmalla jos olisin ottanut mammografia-mainoksen rintamuksen kohdalle, mutta ajattelin kerrankin törsätä.)

Entäpä jos saisitte opiskelijakämppäänne halvalla kunnon vuodesohvan, jos vain kestäisitte sen että tapettien väriin sulautuvan värimaailman sijaan sohva olisikin täynnä keskustelulinja-mainoksia?

Kokonaisen astiasarjan, jossa jokaisessa kupissa ja kulhossa lukisi isolla astianpesuaineiden mainoksia?

Jos nyt suotte anteeksi, menen juomaan ilmaista kahvia kupistani jossa lukee "Backstage".