maanantai 14. huhtikuuta 2008

Sana voittajien viikonlopuksi

"Smirting".

Kiitos mielenkiinnostanne, palataan asiaan taas ensi kerralla.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Te muut, joiden viikonloppu ei vielä alkanut ("voittajien viikonloppu alkaa tiistaina." - Vanha betoniviidakon sanonta - ), olette varmaan kiinnostuneita siitä, mitä ihmettä smirting tarkoittaa.

Wikipedia kertoo että kyseessä on tupakoitsijoiden keskenään käymä flirttailu eli "smoking and flirting" = smirting.

Jos tuo alkoi ärsyttämään teitä, ette ole yksin.

Tiedeuutiset.fi kertoo Pia Jorosen tekemästä kielitutkimuksesta.

Joronen tutki pro gradu-työssään mitkä puhutun kielen piirteet ärsyttävät ihmisiä.

Ärsyttävia ovat mm. turhina pidetyt ja toistuvat ilmaisut (elikkä, niinku, tota noin) ja muotisanat (allekirjoittanut, loppuviimeksi, itse asiassa, loppupeleissä).

Mielenkiintoista oli kuitenkin se, miksi tietyt kielen piirteet ovat niin ärsyttäviä.

Suurin syy oli se että termit olivat joko niin uusia tai sitten ne koettiin näennäisesti turhiksi, koska ilmaisuja ei tarvita kirjoitetussa kielessä.

Tiedättekö miten rahanpesu toimii?

Ymmärrän tilanteen ironian, sillä moni heistä, joka todennäköisesti tuntee sen erittäin hyvin, lakkasi lukemasta tätä blogia toisen lauseen jälkeen.

Yksinkertaisimmillaan homma toimii niin, että lailliseen yritykseen investoidaan laittomasti hankittua käteistä.

Joko toivotaan että kukaan ei huomaa mitään kun laillinen ja laiton raha sekoittuvat toisiinsa, tai sitten uskotaan että verottaja ymmärtää miten grilli-kioski tuotti 10 miljoonan voiton viime verovuonna myymällä "muna-nakki-erikoista" joka ilta 2043 kappaletta.

Me tarvitsemme siis sananpesua.

Kieli on pohjimmiltaan vain yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissa toimiva kommunikaatio-järjestelmä.

Jos syötämme siihen uusia termejä, todennäköisesti ajan myötä niistä tulee osa tätä järjestelmää.

Jotkut teistä voivat kysyä, miksi meidän tulisi tehdä näin? Miksi kieltä pitää tarkoituksella mennä rumentamaan?

Ensinnäkin, kaksi sanaa: Harry Potter. Jästi? Huispaus? Kuraverinen?!

Toisekseen, eikö tämä olisikin itseään toteuttava profetia?
Ainakin jos siis uskoo Kauppalehden haastattelemaa Andrew Keeniä.

Jos kaikki internetiin kirjoittavat ihmiset alkaisivat viljelemään tiettyä sanaa, kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, tulisiko se normaaliin kirjoituskieleen? Olisiko tämä äärimmäinen osoitus joukkovoimastamme?

Sen vuoksi ajattelin että voisimme alkaa viljellä termejä bloggaaminen ja blogaaminen.

Bloggaaminen = blogin avulla vonkaamista, l. "Hei, kirjoitan nettiin verkkopäiväkirjaa nimeltään "Neulo & N***i", ja olen tällä hetkellä juuri tekemässä villapaitaa juurikin teidän kuppikokonne omaavalle henkilölle. Lähtisitkö kanssani kotiini jotta voisin ottaa kokosi suoraan käsituntumalla, että tiedän millaisen rintamuksen teen villapaitaan? Ovatko ne muuten kalliit teettää?"

Blogaaminen = blogissa kerrottuja vonkaamiseen liittyviä tarinoita, l. "Rakas verkkopäiväkirja.

Yritin eilen bloggata baarista, mutta bloggaamisen kohde ei oikein innostunut, vaikka suoritin hänelle villahousujen takamuksen mittauksen paikanpäällä. Hän ilmaisi kieltäytymisensä tähän tarkistamalla housujeni etumuksen koon polvellaan.

Tämä oli sikäli turhaa, että olen jo aiemmin ehtinyt kutoa kalukukkaron itselleni, jota käytän jääpussin kanssa tälläkin hetkellä."

Eli jos te kaikki alatte käyttämään näitä--- anteeksi kuinka? Ai ne ovat jo julkisessa käytössä?

Sehän tarkoittaa että sananpesu onnistui!

Seuraava sana: kolmivaihesähkömittarinlukija.

4 kommenttia:

A, The Bloggaaja kirjoitti...

"Bloggaaminen = blogin avulla vonkaamista"
Eli toisin sanoen bloggaaja = vonkaaja.
Mitä sä oikein yrität vihjailla, hä?

Toisaalta... sopii meidän T&A-yhteisblogin kanssa kuin nakki ja hapankaali ;)

Terkuin, The Bloggaaja

T kirjoitti...

Olen joskus miettinyt mikä voisi seuraava iso juttu viihde-median alalla.

Se voisi olla multimedia-kokemus, jossa esim. kirjanlukija saisi kirjan mukana cd:n, jossa on kappaleita joita kirjoittaja kuunteli teosta valmistellessaan, yskänpastilleja joita hän söi, hajukynttilä jota hän poltti jne.

Jos tätä blogimerkintää markkinoitaisiin samalla tavoin, lukijan pitäisi ensin valvoa 12 tuntia ja sitten nauttia 1 1/2 litraa kahvia, 2 dl mustikkakeittoa ja 2 lihapiirakkaa.

Ehkä se sen jälkeen vaikuttaisi ihan ymmärrettävältä ;)

A, The Bloggaaja kirjoitti...

Ah...

Valitettavasti en voi juoda enää kahvia. Poltin edellisen vatsalaukkuni liiallisella kahvin litkimisellä. Nyt sen tilalla on bambusta valmistettu kori, joka ei kestä kahvia. Eikä oikein mitään muutakaan.

Tänään on ollut erityisen pahat vieroitusoireet. Ymmärtänet.

Toisaalta kuitenkin kuvittelin itsekin ymmärtäväni. Yksi äärimmäisen ärsyttävistä tavoistani, erityisesti kahvivieroituksen alaisena, vain on takertua täysin epäolennaisiin pikkuseikkoihin :p En pahoittele, koska ei ole aikomustakaan tehdä tuolle ärsyttävälle piirteelle mitään.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Sekin yksi kofeiinittomuuden sivuvaikutus. Ärh.

T kirjoitti...

Täysin epäolennaiset pikkuseikat ovat yleensä ne kaikkein hedelmällisimmät paikat joista pursuaa ideoita.

Kukaan ei jaksa suuria olennaisuuksia, mutta pikkuseikat...niistä irtoaa aina hupia ;)

Olen kuitenkin iloinen että vielä päässäni oleva itsehillintä esti viemästä blog-kokonaisuutta loppuun; viimeiseksi olisin selittänyt mitä "bloggeri" oikeastaan tarkoittaa :o