Kauan siihen menikin, mutta lopulta maaginen raja saatiin rikottua.
Tämä on siis 20 000:s blogimerkintäni, jonka vuoksi onkin sitten aika muistella menneitä.
Rakkaimmat muistoni liittyvät "Miksi jumaluudet, siis muut kuin Cthulhu siis, yksinkertaisesti eivät voi olla olemassa"-kirjoitukseeni, jonka kaikki varmaankin muistavat.
Harvoin kuitenkin (siis näin rohkeasti olettaen) on alle kymmenellä sanalla selitetty kansantajuisesti, ja vailla minkäänlaisia todistusaukkoja, kuinka Nietzsche itseasiassa OLI oikeassa.
Tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna suurta kansainvälistäkin huomiota herättäneeseen blogikirjoitukseeni otsikolla "Maailman misantropistisin, rasistisin, seksistisin ja misogynistisin sekä sovinistisin blogimerkintä koskaan".
Olin jo vähällä uskoa että en koskaan selviäisi siitä syntyneestä mielipidekuohusta, mutta kun asiaa oli käsitelty tarpeeksi, havaittiin kaiken takana ollut suurempi, uudenlainen filosofinen aatemaailma, jonka kaikkia vaikutuksia siihen miten maailman koemme, ei ole vielä nähty.
Ei silti että pahamaineisuus olisi mitenkään tuntematon käsite minulle.
30-osainen juttusarjani "kuinka tehdä sitä kauneinta, joka ei uskalla kertoa nimeään, bloggaajan tyyliin eli nudge nudge, know what I mean, know what I mean, nudge nudge" sai eräänkin kommentoijan mukaan "naistenlehtien seksiniksi-palstat vaikuttamaan Pirkan niksinurkan huonolta kopiolta."
Kuitenkin sydäntäni lämmittivät eniten ne monet kiitokset, joita sain kiitollisilta lukijoiltani, jotka olivat hyödyntäneet neuvojani käytäntöön. Uskoakseni tälläkin hetkellä tuolla on moni vauva, joka on nimetty kiitollisuudesta minua kohtaan "t":ksi.
Jos nyt jotain pettymyksiä on otettava mukaan, niin sen täytyy olla antrooppista periaatetta sivuava blogimerkintäni.
Kuten kaikki varmaankin muistavat, kyseisen periaatteen mukaan ihmiset kykenevät käytännössä näkemään vain sen minkä hyväksyvät.
Selitin siis, kuinka jotkin kirjoituksistani eivät välttämättä koskaan näy kaikille lukijoilleni, sillä he eivät vain jostain syystä kykene hyväksymään tai ymmärtämään tekstin asiasisältöä.
Varsinkin kirjoitukseni , jota itse pidän aika hyvänä esimerkkinä nykyaikaisesta , on jäänyt monelta huomaamatta.
En ole ihan varma onko syynä tekstissä ollut vai mutta en tahdo uskoa että se voisi mitenkään olla ,eihän?
Ehkä maailma vain ei ole valmis .
Mutta väliäpä tuolla, sillä onhan meillä luettavana 19 999 muuta kirjoitusta, tai siis niin monta kuin kykenette lukemaan.
Mutta se juhlinnasta, on aika palata taas arkiseen aherrukseen. Toivottasti näemme vielä monta kertaa tässä blogissa yhteydessä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Kävin kattoo tuon antrooppisen periaatteen. Siinä on taas monta jätkää istunut käsi poskella miettimässä kuukausitolkulla, kun samaan aikaan ois voinut olla höyläämässä jotain blondia tai tekemässä jotain oikeeta työtä. Ei helv.
Minkä takia luulet että porukka on istunut 4*seinä+1*katto keskellä? Tietenkin sen blondin vuoksi.
Kaikki nimittäin perustuu pinnallisuuteen. Yleensä luullaan että miehet ovat pinnallisempia kuin naiset, koska me arvostamme ulkonäköä.
Naiset ovat yhtä pinnallisia, mutta heidän pinnallisuutensa ilmenee eri tavalla; he arvostavat mielen ulkonäköä.
Tuollainen antrooppinen periaate edustaa naisille samaa kuin Miss Elokuun 2007 keskiaukeama miehille.
Riittää että pikkaisen vilauttaa aivopoimupintaa, ja selittää kuinka ihmiset näkevät maailman vain koska me pystymme elämään siinä, ja porukka käy kuumana.
Hämärässä menneisyydessä vietin aikaa eräässä pohjoisessa kunnassa, jossa oli yksi kunnon junttibaari.
Sinne saapui joka ilta parrakas ja ylilihava tyyppi, joka ei varmaan koskaan joutunut maksamaan ryyppyjään ja jonka ympärillä naiset pörräsivät.
Kutsuimme häntä "filosofiksi", koska hänen vetovoimansa perustui siihen, että hän heitteli niiiiin hämyjä ja filosofisia juttuja, että heikompia alkoi heikottaa jo alkukättelyssä.
Antrooppinen periaate - koska toisinaan olutkaan ei auta rumia jätkiä saamaan.
Lähetä kommentti