Väliin henkilökohtaista, osa XXXXV

Valittaminen on parempaa kuin seksi.

Ensinnäkin valittaminen on parasta mitä voi tehdä vaatteet päällä sekä alasti.
Toisekseen seksistä valittaminen on helpompaa kuin seksikäs valittaminen.
Kolmanneksi, jos joku väittää muuta, hän ei vain osaa tehdä sitä oikein.

(Juu, minäkin itkin noiden vitsien jälkeen. Oikeasti tahtoisin mieluummin kertoa niitä tyyliin:
----------------------------------------------------------------------------
"Kaksi atomia kohtasi. Toinen atomi sanoi toiselle:
- Piristy! Huomenna on uusi päivä! Asiat voivat vain parantua! Sinä olet erityinen! Kaikki pitävät sinusta!
- Miksi sinä olet tuollainen? toinen atomi kysyi.
Ensimmäinen atomi vastasi: menetin äsken elektronin."
----------------------------------------------------------------------------
Mutta sitäkään ei tapahdu, joten olkaa hiljaa ja yrittäkää hihitellä noille.)

Mitä siis tapahtuu kun ihmisestä tulee imvalittaja, eli kyvytön valittamaan?

Otetaan nyt esimerkki tältä päivältä. Palkkakuitistani kävi ilmi että palkanmaksaja oli unohtanut maksaa minulle yötyölisäni.

Kun laitoin hänelle asiasta postia, vastine oli tyyliä "hups, tihihi :) Olenpas minä plondi. Sopiiko että laitan ne seuraavaan palkkaan? :-D"

Mitä tuohon voi vastata?

A) "Niiden rahojen parempi olla tililläni klo 0001 Greenwichin läntistä aikaa huomenaamulla, tai muuten sinä olet voikukka ja minä olen ruohonleikkuri."
B) "Voisitko mitenkään sittenkin laittaa rahat tililleni jo tässä kuussa? Siis mitenkään? Siis ihan mitenkään? Siis ihan, ihan mitenkään? Siis ihan, ihan, ihan mitenkään?"
C) "Sopii :)"

Pikku vinkkinä kerrottakoon, että ainoa asia joka pitää minut pystyasennossa on silittämätön t-paitani, joka kuivui pystyasentoon.

Olenko minä kuluttanut kaiken vihani jo tässä vaiheessa elämääni? Luulin että minulla olisi vielä monta valitusta jäljellä, mutta tuntuu kuin olisin puristanut vihani tyhjiin.

En ole löytänyt sisäistä harmoniaa tai yhtynyt maailmankaikkeuteen. Oloni on pikemminkin sellainen kuin olisin kadottanut jotain hyvin tärkeää, jonka tiedän minulla olevan, mutta en vaan millään muista minne sen panin.

Kaipaan vihaani. Jos nyt joudun tilanteeseen joka aiheuttaa minussa agressiivisia tuntemuksia, yritän kovasti muistaa miltä tuntui kun jokin vaikuttaa negatiiviselta ja siihen tulisi siksi kohdistaa epäpositiivisia tuntemuksia.
Kaikki mitä saan irti itsestäni on joko epämääräinen ymmärryksen tunne tyyliin "no tuohon on varmaan jokin hyvä selitys, syy tai kertomus" tai pieru.

Että minä vihaan tätä tilannetta.