Väliin henkilökohtaista, osa XXXXIV

Tässä merkinnässä jatketaan eilistä tarinaamme, eli lupasin korjata parturikampaajani tietokoneen (oikeasti siellä oli paljon muutakin, mutta tuossa se on sellaisen kun se tulee aikanaan ilmestymään Valittujen Palojen "Parhaat novellit"-kirjasarjan lyhennelmänä).

Koneen korjaamiseen meni valehtelematta 2 1/2 tuntia.

Ensinnäkin se oli niin hidas, että kun tein hiirenpainalluksen, odottelin viisi minuuttia reaktiota.
Toisekseen haittaohjelmia oli sen verran, että niiden poistamiseen noinkin hitaalla koneella meni aikaa.
Ja juuri kun kaikki näytti hyvältä, kone meni tilttiin...josta se onneksi saatiin nostettua.

Kiitokseksi sain geeliä, jolle pitää nyt sitten keksiä jotain käyttöä; normaali tukanhoitoni kun on tasoa suihku/kampa/myötäinen itätuuli 20m/s.

Hän pyysi myöskin puhelinnumeroani.




Noin. Ajattelin neljän rivin (kolme olisi ollut liian vähän, ja viisi olisi ollut liian sokerista) ajan suoda teidän ajattelevan jotain yltiöromantillista.

Ikävä totuus on, että hän seurustelee ja molemmat ymmärsivät myöskin että tämä oli pelkästään it-nörtin halu auttaa tietokonetta, jonka avunhuudot vain hän voi yksin kuulla ja jotka estävät häntä nukkumasta öisin.

Vielä ikävämpi totuus on, että hän pyysi numeroani sen vuoksi että ostoskeskuksen Mein Kampf-oppikirjasta asenteensa, ja Gestapon huvipukimosta vaatteensa hankkineet vartijat voivat kuulema (aikuisten oikeasti) tulla kyselemään, että kukas itärikollisen näköinen tyyppi se oikein istui sen koneen ääressä eilen?

(Ilmeisesti ne kaikki perässäni juoksevat näyttelijäitä etsivät agentit oikeasti olivatkin siis oikeassa. Minä todellakin näytän siltä kuin olisin viettänyt 15 vuoden kovennetun pakkotyön tuomiota Siperiassa massamurhasta syytettynä, ja pakenin koska siellä oli niin nyssömeinkinki.)

Eli kun he tulevat kyselemään, parturikampaajani voi antaa minun puhelinnumeroni, ja minä voin antaa jonkin tyhmän tekosyyn sähköpostieni tarkistamisesta, koska kukaanhan ei oikeasti usko että joku tahtoisi hyvää hyvyyttään auttaa (varsinkin tämännäköisenä).

:Huokaus:

Vaikka taakseni tälläkin hetkellä jäävässä loistavassa tulevaisuudessani olen törmännyt niin pienisieluisiin ihmisiin, että niskasta on pitänyt ohimennen katsoa meneekö sinne virtajohto, vai onko siellä patterien vaihtoluukku, niin tuollainen ei koskaan lakkaa minua hämmentämästä.