Krhm.
Rakkaat lukijat.
Siis rakas ainoa oikea ihmislukija, rakas googlen mainosbotti, rakas MIB:n suomen-osaston haarakonttorin alien joka seuraa että en osu liian lähelle totuutta, sekä rakas internetiä hallinnoiva tekoäly, joka seuraa että miten alemmalla kehitystasolla oleva karvaton apina kommunikoi kuin karvainen sellainen.
Me emme voi jatkaa enää näin.
Olen päättänyt että tässä blogissa tulee asioiden muuttua.
Koska joudun toimimaan fysiikan lakien mukaan toimivassa maailmankaikkeudessa, jossa kaksi merkittävintä toisiaan korreloivaa tekijää ovat aika ja laatu, on tehtävä valintoja.
Minulla ei ole enää pitkään aikaan ole ollut aikaa tuottaa sellaista laatua johon te olette tottuneet ja jonka ansaitsette.
Tarkennus: minulla ei ole ole ollut joka päivä aikaa tuottaa laatua.
Siksipä on aika muutokselle.
Ensi viikosta lähtien ei ole luvassa jokapäiväisiä kirjoituksia, mutta sen sijaan on luvassa 2-3 toivoakseni laadukasta kirjoitusta viikossa, joiden lukemisen jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun itkemään ja kuuntelemaan Boy Georgen "The crying game"-kappaletta.
Paitsi jos se on teidän juttunne, ja joidenkin hakusanojen perusteella...krhm.
Pointti kuitenkin on, että vaikka tavaraa tuleekin vähemmän, se on parempaa.
Palataan asiaan maanantaina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Täst tulee mieleen se leffa (vai oliks se kirja, mulle on usein vaikee erottaa näitä) jossa toi muija niinq tiesi, että jos mies sanoo "I promise", se tarkoittaa että valetta pukkaa heti ja myöhemmin. Sit siinä oli kaikenlaista draamaa ja muuta, ja leffan lopussa mies sanoi sitten muijalle, että "I won't leave you, I promise" ja kuoli samantien.
Tai emmä tiiä miks tää tuli mieleen.
Ihan hyvä päätös. Itse jatkan edelleen samoilla linjoilla kuin ennenkin eli päivitän päivittäin tai parin viikon taukoja pitäen panostaen aivo-oksennuksiin laatua enemmän - on se hyvä, ettei sitä samaa tarvitse muiden blogeista lukea. ;)
Zepander: Minulla taas on mielessä aina kirjoittaessani Rautajättiläinen-leffa: aluksi kaikki menee hyvin ja on hauskaa, ja kirjoituksenikin menee kuin itsestään vaan.
Sitten tuleekin ongelmia kun armeija alkaa saamaan tietoa, ja minullakin alkaa kirjoitustyyli & sujuvuus sekä oikeinkirjoitus tökkiä.
Lopussa kun armeija laukaisee atomipommin rautajättiläistä vastaan en voi olla ajattelematta muuta kuin "Hogarth, you stay. I go. No following." ja pullahdan itkuun. Samasta syystä itken myös aina seksin jälkeen.
Tämä on siis syy siihen miksi blogikirjoitukseni aina päättyvät kuin seinään.
alcinoe: sama juttu minullakin. Sillä on eroa kirjoitanko juttuni aamupöhnässä kolmen vartin varoitusajalla kuunnellen nettiradiota, ja juoden kahvia vai kaikessa rauhassa kotona maistellen hienoimpia viinejäni, ja poltellen samalla humidorista valitsemiani kuubalaisia sikareita.
Tai toivon ainakin ;)
Lähetä kommentti