Kumpi oli ensin, ongelma vai ratkaisu?
Kaikki varmaan lukivat tai ainakin kuulivat Helsingin Sanomien pari kuukautta sitten julkaisesta artikkelista.
Siinä kerrottiin kuinka nuorten miesten holtiton lisääntyminen (tarkoittaen siis substantiivia, ei verbiä. Tahdon säilyttää tässä blogissa jonkinasteisen sijamuoto-tason. Eli ottakaa nyt se nominatiivi elatiivista illatiiviin) aiheuttaa konfliktien kasvua.
Raa'asti yksinkertaistaen: pojilla ei ole tekemistä, joten he alkavat tekemään jotain, josta osa voi olla negatiivista laadultaan.
Raa'asti huomattavasti mielenkiintoisemmin ja kärjistetymmin esittäen, jotta tästä blogista ei tulisi puolisivuista: pojat joutuvat taistelemaan, koska poikia on niin paljon, että pojat alkavat taistelemaan, ja ratkaisuna on taistelu taistelua vastaan.
Koska en halua suututtaa kaikkia naispuolisia lukijoitani ja ainoaa miespuolista sellaista, en jää vatvomaan sitä, miten kävisi jos naisia olisi paljon.
(No nyt minä ehdin ajatella jo tyynysotaa yöpuvuissa sekä pullonpyöritystä ja totuus tai tehtävä-kisailua, joka johtaajdhjhuiryetuy5786789lfjkdnjvjknkjsdiofu9we....anteeksi, pyörryin hetkeksi kun kaikki veri katosi päästäni.)
Kuten siis olin sanomassa, mitä jos maailman ongelmat johtuvat siitä, että ongelman ratkaisut aiheuttavat ongelman oikeuttaakseen olemassaolonsa?
Eli sen sijaan että pohdittaisiin kumpi oli ensin, kana vai muna, oikea kysymys olisi "kuka valopää keksi alkaa kiusata ihmisiä tuolla kysymyksellä?".
Otetaan nyt esimerkiksi digi-tv-ongelmat.
Aiemmin oli palveleva digineuvonta, ja ongelmia oli paljon; Taloussanomien mukaan yhdessä viikossa ehti tulla 3 000 puhelua.
Maaliskuussa digineuvonta lopetti toimintansa. Mitä tapahtui sen jälkeen?
Markkinointi&Mainonta kertoo Viestintäviraston tilaamasta tutkimuksesta, josta käy ilmi että tyytyväisyys digi-tv:hen on lisääntynyt.
Eli kun digi-tv-neuvontaa antanut palvelu lopetti, ongelmat vähenivät.
Huomaako joku tässä tiettyä kaavaa?
Kun ongelmaa ratkomaan keksittiin ratkaisu, ongelmia syntyi.
Kun ongelmaa selvittävä ratkaisu lakkasi olemasta, ongelmatkin katosivat.
Siksi olenkin huolissani ammatillisen koulutuksen suosion kasvusta.
Yhä useampi tuntuu haluavan putkimieheksi tai kauneudenhoito-alalle.
Voi olla että kuvittelen, mutta minusta tuntuu että lähitulevaisuudessa rumien ihmisten putki-ongelmat tulevat lisääntymään...
tiistai 6. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti