Harhaanjohtavat juhlapäivät

Olen hiukan pettynyt juhlapäivien juhlinnan loogisuuteen.

Tänään on Snellmannin päivä, J. V. Snellmannin kunniaksi.

Minkä vuoksi me juhlimme häntä? Koska hän mm. vaikutti merkittävästi Suomen markan ottoon.

(Teineille tiedoksi: "Suomen markka" liittyy aikakauteen välittömästi Liitukauden jälkeen. Liitukausi siis oli aikaa kun kouluissakin olivat vielä käytössä liitutaulut, eivätkä fläppitaulut ja tietokoneet olivat jääkaappi-pakastin-yhdistelmän kokoisia.

Aikakausi oli nimeltään "Markka-aika". Silloin kaikki oli halvempaa, yksinkertaisempaa ja presidenttinäkin oli vielä mies. Voisitte toki kysyä tarkemmin aiheesta vanhemmiltanne, mutta sitten joutuisitte istumaan puoli tuntia paikoillanne kuunnellen vanhusten horinoita, mikä olisi puoli tuntia pois oikeiden kasvattajienne eli konsolipelien parista.)

Vielä tärkeämpi kysymys on, miten me juhlimme häntä? Lipuilla.

Mitä ihmeen juhlimista tuollainen on? Vähintäänkin kaikille pitäisi jakaa euroja, ihan vaan muistutuksena siitä että yksi euro on 5,94573 markkaa. Nyt kaikki luulevat että tyyppi oli varmaan joku lippukauppias, kun tänään liputetaan niin kauheasti.

Sama juttu Runebergin päivänä. Ei kukaan juhli itse Runebergia vaan hänen vaimonsa leipomistaitoja (joskin täytyy sanoa että sinällään en protestoi leivoksia vastaan, ne ovat hyviä).

Aikanaan kun Runebergin päivästä päätettiin, se taisi mennä jotenkin näin (en ole ihan varma historiallisesta tarkkuudesta, mutta uskon että melko lähelle kuitenkin osutaan):
- Yo niggaz!
- Yo!
- Yo!
- Meidän possen tulisi nyt päättää miten juhlistetaan Runbergin päivää 5.2.
- Yo yo!
- Yo sinne.
- Yo, ehdottaisin että päivän kunniaksi kaikki lehtijutut ilmestyisivät käyttäen Runbergin tunnetuksia tekemää runomuotoa.
- Hmmm...loppusoinnullisia uutisia...kuolema-tuonela, palo-lato, nimitys-hihitys...kuulostaahan tuo ihan hyvältä.
- Yo yo!
- Yo sinne.
- Yo, tarkoitan että käytettäisiin heksadesimaalista runomittaa, kuten Runeberg runoissaan.
- Yo mitä?
- Heksadesimaalista runomittaa, eli poljennollista runomittaa, jossa yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä.
- Yo jaa...
- Yo yo!
- Tuota...Yo sinne.
- Yo, ehdottaisin että runomitan sijaan voisimme tarjota niitä rouva Runebergin herkullisia leivonnaisia.
- Yo, eihän tuo ollenkaan---
- Yo, kaikki jotka kannattavat Runebergin leivonnaisten tarjoamista Runebergin päivänä sanovat nyt Yo!
- Yo!
- Yo, eihän tämä mitenkään liit---
- Yo, se oli kolme Yo:ta, asia sovittu, ei enää koskaan puututa asiaan. Nyt tupakkatauko, tai saa polttaa mitä löytyy.

Enkä tiedä teistä, mutta minä ainakaan en ole saanut ruotsalaista 6.11 eli ruotsalaisuuden päivänä.
Joskaan en myöskään ole saanut 24.10 yhdistyneitä kansakuntia (ja minä kun olisin niin tahtonut tutustua muiden maiden keittiöihin), mutta tämä ei olekaan juttuni pointti.

Mielestäni joko juhlapäivien nimiä pitäisi tarkentaa tai sitten niiden juhlintaa.

Siispä esimerkiksi 6.7 Eino Leinon päivänä eli tarkemmin sanoen "runon ja suven päivänä", koko Suomi voisi pysähtyä ja kaikki poistuisivat pihalle auringonpaisteeseen lukemaan runoja.

Kovan paikan tullen porukka voisi viettää päivän kirkasvalolamppujen alla tai vaihtoehtoisesti solariumissa.

Jos taas halutaan että porukka pysyy sisällä ja tekee työnsä kuten normaalistikin, lehdessä voisi olla ilmoitus "Aleksis Kiven päivä, 10.10, en juhli merkkipäivääni".