(Ainakin) vielä kerran maininta WinCapitasta

Keskeyttäkää toki jos olette kuulleet tämän tarinan aiemmin ja menkää puhisemaan kavereillenne taukotilaan, että johan se nyt on ihme ja kumma jos ei enää löydy uusi tarinoita kerrottavaksi, vaan pitää aina vaan kierrättää niitä yksi ja samoja vanhoja juttuja, jotka kaikki, painotan sanaa kaikki, ovat jo kuulleet, ja kyllä media on oikeassa, blogit ovat ihan turhia.

Eräässä kylässä asusteli poika jota kaikki pitivät vähän...noh, yksinkertaisena.

Kun hänelle antoi kymmenen tai 20 sentin kolikon, hän sanoi "kiitos oikein hyvin paljon".

Jos hänelle yritti antaa isompaa, hän sanoi "ei kiitos oikein hyvin paljon".

Tämä huvitti suunnattomasti kaikkia.

Aika kului, ja lopulta pojasta, josta oli tullut mies, kuoriutui vanhus.

Kylänjohto tuli onnittelemaan vanhusta sekä tiedustelemaan varovaisesti että MINNEKÄHÄN HOITOLAITOKSEEN ME TAHTOISIMME MENNÄ?

"Kiitos tarjouksesta, mutta minulla on jo hankittuna kämppä Thaimaasta loppuvuosikseni", vanhus vastasi.

Millä ihmeen rahalla, kaikki kysyivät hämmästyneenä.

"Kiitos teidän antamienne senttien, jotka säästin, minulla on varaa siihen."

Mutta miksi et koskaan ottanut muita kuin senttejä vastaan?

"Jos olisin ottanut isompia rahoja vastaan, te olisitte lakanneet antamasta. Kun otin vain pikkurahojanne, te jatkoitte antamista."

Tiedätteko mikä oli yksi syy WinCapitan paljastumiseen? Koska sen vetäjät olivat ahneita.

Jos heti aletaan vaatimaan satojen, ellei jopa tuhansien eurojen talletuksia, niin onhan se ihme jos yksikään viranomainen ei jossain vaiheessa ala kiinnostumaan.

Ratkaisu on yksinkertainen. Pyydetään pieniä summia, ja pikkuhiljaa.

Hyväntekeväisyys-järjestöjen rahoitus ainakin osittain perustuu tähän. Pyydetään ihmisiä luovuttamaan kuukausittain niin pieni summa, että he eivät itse sitä huomaa, mutta kun tarpeeksi moni sen maksaa, siitä syntyy toimintabudjetti seuraavaksi vuodeksi.

(En nyt siis mitenkään tahdo verrata rahasto-huijauksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä toisiinsa. Toisinaan joudun vain heittämään viattomia hiiliä ikuisesti palavan ja ikuisesti nälkäisen blogikirjoittamisen höyrykoneen liekkeihin.

Enkä siltikään osaa kirjoittaa kielikuvia.)

Internet-aikana kuka tahansa voi kerätä omaisuuden tällä metodilla.

Muistaako joku vielä The Million Dollar Homepage-projektia?

Siinä kuka tahansa sai ostaa verkkosivulta yhden pikselin 1 dollarin hintaan, ja tämän jälkeen pikselin ostaja sai laittaa haluamansa kuvan pikseliin.

Tarkoituksena oli saada myytyä miljoona pikseliä = miljoona dollaria. Osa pikseleistä myytiin verkkohuutokaupassa, joten loppusummaksi tuli 1 037 100 dollaria.

Uusin yrittäjä on Wired-lehden mukaan thebigwordproject.com.

Sivustolla on mahdollisuus linkittää haluamansa sanakirjan sana haluamaansa nettisivuun, siis maksua vastaan.

(Esimerkiksi "idiot" on jo linkitetty osoitteeseen en.wikipedia.org/wiki/George_W._Bush )

Palvelu on myynyt jo 2 000 sanaa, hintojen vaihdellessa 1 -7 dollarin välillä.

Mikä estää teitä perustamasta sivua, jossa sanotaan nyt 2 sentin "lahjoitusta" vastaan käyttäjät voisivat linkittää itse keksimänsä sanan selityksineen ihan mihin tahansa internetin sivustoon.

Josta puheenollen, "mussutusmissiomassimassa" eli "ihmeellistä että joku tekee tällaista, saa siitä varmaan ihan astronomista palkkaa, ja porukka vielä katselee sitä" on sitten varattu.