keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Ei mitään uutta maailmanlopusta

Maailma ei lopu räjähdykseen. Eikä se, toisin kuin runollisemmat sielut ovat vihjanneet, lopu huokaukseen.

Maailma loppuu kosteaan pieruun.

Jos halutaan tietää tarkka aika sille milloin tämä tapahtuu, sitä en osaa sanoa.
Voin kuitenkin kertoa milloin maailmanloppu alkoi.

James Watt oli skotlantilainen keksijä, joka kehitti jo olemassaolevaa höyrymoottoria, ja edesauttoi siten teollisen vallankumouksen kulkua.

Ensimmäiset kaupalliseen työhön tarkoitetut hörymoottorit asennettiin 1776.

Tämä oli merkittävä käännekohta. Tästä alkoi teollinen kehitys, jonka uskottiin jonain päivänä kokonaan korvaavan ihmisen työntekijänä.

Tältä näyttikin hetken aikaa ja eräänlainen huipentuma tälle tuli 1961, kun ensimmäinen tehtaassa toimiva robotti aloitti työnsä.

Ihmisten uskottiin jäävän työttömiksi ja tietyllä tapaa tarpeettomiksi. Toisin kuitenkin kävi.

Teknologian kehittyessä sille tarvittiin lisää ihmistyöntekijöitä. Vaikka koneet osasivatkin tehdä raa'an työn, ihmisiä tarvittiin edelleen luoviin osuuksiin töissä, sekä kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.

Teknologian kehittyessä myös talous oli kehittynyt, joten tarpeellisille ihmisille pystyttiin maksamaan todella hyvää palkkaa. Kun heille pystyttiin maksamaan todella hyvää palkkaa, he pystyivät maksamaan haluamistaan palveluista todella hyvää hintaa.

Näin melkein kaikkien elintaso nousi. He saattoivat ympäröidä itsensä laitteilla jotka helpottivat heidän normaalia elämäänsä, ja kietoa itsensä kauniisiin asioihin. He saavuttivat filosofien ihannetilan: koska kaikki tehtiin heidän puolestaan, heille jäi aikaa miettiä.

Tämä oli virhe. Kuten kuka tahansa maailmanhistoriansa (tai sen miten termi "platoninen rakkaus" syntyi) tunteva osaa sanoa, ihmishistorian pahimmat kollektiiviset ongelmat ovat tapahtuneet koska jollakulla oli aikaa ajatella tai joku lähti kahville ja jätti pommien laukaisukoodit tiskille.

Vauvat, vauvat, vauvat...

Ensinnäkin ne pilaavat sisustuksen. Täysin.

Siis saman sisustuksen jota te olette suunnitelleet vuosikausia, raataen jokaisen neliömetrihinnan edestä umpikujaan johtavassa työssänne. Ja nyt tulisi toukka ja pilaisi sen?
Ei teidän vahtivuorollanne.

Toisekseen vauvat pilaavat parisuhteen.

Eli siis kaikkia todennäköisyyksiä ja sukulaistenne epäilyjä uhmaten te oikeasti olette löytäneet jonkun hölmön itsellenne. Ja juuri kun kaikki näyttää täydelliseltä, teidän parikivastanne tulisikin kimppakiva, paitsi ei siten kuin haluaisitte ja ei todellakaan "kiva".
Edelleenkään, ei teidän vahtivuorollanne.

Mihin tämä on johtanut? Teollisuusmaiden syntyvyys on laskenut 1960-luvulta lähtien (lähde: Niina Nieminen:
Suomen väestömuutokset 2000-luvun sosiaalipolitiikan haasteena )

Toisen tutkimuksen mukaan kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän 2010-luvulla (Helsingin yliopisto: johdatus väestötieteeseen).

Sen sijaan kehittyvissä maissa väestönkasvu on nousussa.

Mikä tähän on syynä? Ehkä siellä ei ole aikaa ajatella turhia, kun eloonjäämiseksi työtä pitää tehdä jatkuvasti.

Vielä tällä hetkellä näissä maissa työn teettämnen on halpaa, mutta kilpailu osaavasta työvoimasta näissä maissa on johtamassa siihen, että elintaso nousee vääjäämättä palkkojen myötä.

Sitten heilläkin on aikaa ajatella.

Lopulta syntyneitä ei ole enää tarpeeksi korvaamaan kuolleita. Pikkuhiljaa ihmisten määrä laskee, kunnes lopulta on enää yksi.

Kukaan ei ole paikalla kuulemassa ihmiskunnan edustajan viimeisiä sanoja, tai kysymässä vilahtaako mennyt elämä hänen silmiensä edessä.

Hän vetää yksin viimeisen henkäyksensä, korahtaa yksin, päästää yksin pitkän kostean pierun ja kuolee, mutta hänen mukanaan menee ihmiskunta.

3 kommenttia:

wooper kirjoitti...

No voi pieru, otsikon perusteella odotin löytäväni koordinaatit sille rantsulle jonne kannattaa mennä tanhuamaan kun alkaa rytistä. ;D

Zepander kirjoitti...

Veikkaan, ettei multa nyt kysytä mielipidettä, mutta sanon sen silti: joutaa mennäkin.

T kirjoitti...

Hei kamoon nyt porukka.

Ensinnäkin joku teistä ei ole lähettänyt muistiota A-26, otsikoituna "Viimeisen rannan sijainti", Wooperille.

Toisekseen joku ilmiselvästi meni,ja saanen painottaa termiä "taas", kysymään zepanderilta mielipidettä.

Mitä me ollaan puhuttu tästä? Miten meistä koskaan voi tulla yhteen hiileen puhaltava synerginen blogi-työyhteisö, jos te olette tuollaisia idiootteja, joita paimentamaan tarvitaan minun kaltaiseni huippuyksilö?

Te oksetatte minua.