Nörtit, nuo virtuaalimaailman taistelijat ja tosimaailman rakastajat

Ainoa asia mikä estää nörttien ansaitun maineen maailman kovimpina naisteniskijöinä (tai miesten tai molempien yhtäaikaa), on World of Warcraft-nettiroolipeliin ajoittain julkaistavat lisäosat.

Siinä oli päivän blogin sanoma tiivistettynä heille, jotka eivät jaksa tai ehdi lukea koko juttua.

Tahtoisin uskoa että heillä on liian kiire etsimään seuraavaa vertikaali/horisontaali/täydet 360 astetta-tangoon osallistuvaa henkilöä, mutta luultavasti heillä on vain liian kiire pelastamaan virtuaalista kylää virtuaalisilta hirviöiltä.

Kun me kaikki olemme huokailleet reaalimaailmassa tarpeeksi, voimme jatkaa yhteistä kirjallista matkaamme.

Time-lehden artikkelissa "how second life affects real life" kerrotaan Stanfordin yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta.

Jälleen tiivistettynä (koska osa alussa mainituista henkilöistä ehkä ajoi hirviöt pakoon, että ehti tulla vilkaisemaan mitä täällä höpistään heidän salaisesta rakastetustaan) tutkimuksessa on käynyt ilmi että kun henkilö käyttää internetin peleissä näkyvää pelihahmoa, Avataria, se muuttaa heidän käyttäytymismalliaan.

Niin pelimaailmassa kuin oikeassa elämässä.

Eräässä tutkimuksessa (okei, tätä ei voi lyhentää. Käykääs nyt pätkimässä ne hirviöt nopeasti, ja tulkaa takaisin) 32 osallistujaa sai satunnaisesti valittuna joko hyvännäköisen tai ruman Avatarin (ulkoasu-kysymykset oli selvitetty aiemmin tehdyllä, erillisellä kyselyllä).

Tämän jälkeen osallistujia pyydettiin seurustelemaan toisten kanssa Avatarien välityksellä luokkahuoneen kaltaisessa tilassa.

Kuten oikeassa elämässä (sanokaa mitä sanotte, mutta näin se nyt vaan on), hyvännäköisen pelihahmon omaavat henkilöt osoittivat paljon itseluottamusta, ystävällisyyttä ja olivat ulospäinsuuntautuneita.

Ruman pelihahmon omaavat osallistujat taas pysyivät kaukana muista, ja eivät juurikaan puhuneet kenellekään.

Tunti tämän testin jälkeen samat henkilöt osallistuivat toiseen testiin.

Siinä heitä pyydettiin valitsemaan yhdeksästä nettitreffi-ilmoituskuvasta kaksi potentiaalista nettitreffiä.

Ihmiset joilla oli ollut aiemmassa tutkimuksessa hyvännäköinen Avatar, valitsivat huomattavasti paremman näköisiä nettitreffejä kuin he, joilla oli ollut ruma pelihahmo.

Tutkimusta johtaneen Jeremy Bailensonin mukaan hyvännäköisen Avatarin omanneet pelaajat yksinkertaisesti uskoivat että heillä on mahdollisuuksia.

(Ai te tulitte nyt. Okei, tiivistettynä äskeinen: teillähän oli pelihahmona örkki? Just. Unohtakaa.)

Tutkimus on vielä kesken, joten esimerkiksi psykologisia tekijöitä ei vielä tunneta, mutta Bailenson uskoo että syynä on yksinkertaisesti itseluottamus ja millaisena koemme itsemme, olkoon "itse" sitten reaalimaailmassa tai virtuaalisessa sellaisessa.

Yksistään World of Warcraftilla on tällä hetkellä noin 10 miljoonaa pelaajaa.

Voitteko kuvitella millainen vaikutus sillä olisi, jos nämä kaikki pelaajat jättäisivät pelin ja lähtisivät baariin iskemään naisia itseluottamuksella, joka voi olla vain Yöhaltialla?

Mutta tätä tuskin koskaan tapahtuu ihan heti, koska peliyhtiö Blizzard Entertainment julkaisee aina toisinaan lisäosia peliin, ja ollaanpa rehellisiä: savuisessa tavernassa taistelutarinoiden vaihto virtuaalimaailmassa, vai savuisessa kapakassa muiden kuin taistelutarinoiden vaihto reaalimaailmassa?

Siksi kaikkien tämän maailman kauniiden ja rohkeiden ihmisten tulee olla kiitollisia siitä, että meillä on Wrath of Lich King.

Muuten paikan kovin pukki voisi olla tyyppi, joka kehuskelee taistelleensa Tumman Raudan Kääpiöiden kanssa Mustakiven Syvyyksissä.