Exergian tuhlaus seis!

Tällä viikolla vietetään energiansäästö-viikkoa.

Jo oli aikakin, sanon minä.

Liian kauan olen kärsinyt hiljaa itsekseni katsellessani, kuinka energiaa tuhlataan vedoten energian säilymislakiin.

Tiedättekö kuinka paljon energiaa menee hukkaan joka kerta avatessanne jääkaapin oven, kääntyessänne tylsän työpäivän piristykseksi työtuolillanne tai nostaessanne vessanpöntön kannen? Herkkien lukijoideni suojelemiseksi en kerro tarkkaa lukua, mutta vihjaan että se on paljon. Tarkemmin sanoen tuhlaamme potentiaalienergiaa.

Potentiaalienergia on kappaleeseen varastoitunutta energiaa. Sitä syntyy kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa.
Esimerkkejä potentiaalienergiasta ovat jouseen varastoitunut voima ja kappaleen asemaan nostettaessa varastoituva energia. Jousta jännitettäessä tehdään työtä jousen jäykkyysvoimia vastaan (kiitos, Wikipedia).

Toivottavasti moni teistä tajusi jo mitä ajan takaa, sillä ajatuslampun valo säästää energiaa.
Muut teistä joutuvat tyytymään kylmään halogeenivaloon ja selitykseeni siitä mitä ajattelin.

Kaikkihan tietävät miten vieteriä väännetään, eikä?
Kuvitellaan seuraavaksi että kaikissa kodin saranoissa olisi pieni vieterilaite. Periaatehan on nimittäin sama kuin kammesta väännettäessä. Kammen tilalla vain on esim. kaapinovi. Joka kerta siis kun ruokakaapin ovi aukaistaisiin, vieteri jännittyisi hiukan ja siihen kertyisi edellä mainittua potentiaalienergiaa.

Pelkästään viikon jälkeen tähän vieteriin olisi kertynyt uskomaton määrä energiaa.
Tämän jälkeen jokainen talous ottaisi irti vieterilaitteensa, veisi ne erityiseen vieteriliikkeeseen ja saisi vastaavan määrän vieterilaitteita takaisin.

Kerätyt vieterit vietäisiin maailman suurimpaan dynamoon.
Sitten täältä Maailman Yhdennäksestä Ihmeestä (tuo olisi sen virallinen nimi. Totta kai se nimittäin olisi pääsymaksua vastaan yleisölle avoin. Lipputuloista saatavat rahat käytettäisiin energiansäästöön.) lähtisi vaihtovirtaa pienen kaupungin kaikkiin energiantarpeisiin.

Ideaa voisi kehittää eteenpäin.

Miten olisi Kampinväännön MM-kisat?
Suomi on tullut tunnetuksi maailmalla omituisista kisoistaan. Miksi emme siis yhdistäisi kansallista positiivista PR:ää ja yleishyödyllistä tarkoitusta?

Voi kuulostaa tyhmältä, mutta kuka muistaa kehitysmaihin suunnatun tietokoneen joka saa energiaa kampea vääntämällä? Tai lähempi tuttavuus eli kammella toimiva kännykän akkulaturi.

Kilpailun sijaintipaikkakin olisi helppo, tietenkin Kamppi Helsingissä. Näin saataisiin pääkaupunkiseudullekin kansanjuhla-mentaliteettia, jääkiekon MM-kulta kun tulee niin ylen harvoin tänne.

Jutun pointtina olisi se kuka jaksaa vääntää pisimpään kampea.
Kilpailla voisi naisten-, miesten-, ja lasten sarjassa vasemman, oikean, tai molempien käsien kampinväännössä.

Mitä hyötyä tällaisesta kisasta olisi muille kuin makkaran ja ilmapallojen myyjille?

Lainatakseni akkulaturin tietoja: "Noin kolmen minuutin pyörittämisellä saat akun kunnosta riippuen 2-8 minuuttia puheaikaa tai 30-60 minuuttia valmiustila-aikaa."

Kuvitellaan nyt että rivissä olisi kymmenen isoa kampea, ja jokaisen ääressä sen sukupuolen edustaja, joka saa kilpailuhenkisyyden ja kyvyttömyyden tunnustaa heikkouttaan samassa kromosomi-paketissa.
Jokaisella nokan edessä mittari joka kuvaa heidän tuottamansa energian määrän.
Selän takana hurraava ihmisjoukko.

Kuinka paljon uskoisitte tuollaisen porukan aikaansaavan energiaa?

Aivan.

Ehkä energiansäästämisen sijaan pitäisi keksiä miten sitä voisi tuottaa paremmin.