keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Väliin henkilökohtaista, osa XI

Henkisten muistiinpanojen puhtaaksikirjoitusta:

-
Älä koskaan, toistan koskaan, enää kirjoita näitä juttuja ilman henkisenä kyynärsauvana toimivaa kahvia. Tällöin vältytään todella noloilta tilanteelta.

Selitys: sitä luulee saaneensa tiivistettyä blogi-kirjoitukseensa ajatuksen siitä, kuinka ironista on että sukupolvi joka pelkäsi "Isoaveljeä" ja systeemin tarkkailua, on saanut aikaiseksi sukupolven joka haluaa "Isonveljen" tarkkailuun.
Tämä uusi sukupolvi jopa tekee systeemin työn sen puolesta ilmoittamalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin mitä, missä ja kenen kanssa milloinkin tekee.

Sen sijaan sitä huomaa kirjoittaneensa jotain, minkä paras henkinen saavutus on virke "Tahtoisin vain olla rauhassa kun etsin netistä Britney Spearsin kuvia".

Odotettavissa tänä iltana tietokoneen ääressä Britney Spearsin kuvien sijaan henkistä itseruoskintaa.


- Hammaslääkäreille kannattaa puhua.

Selitys: pelkään jossain määrin hammaslääkäriä, mihin saattoi vaikuttaa hyvää heikomman tilannetajun ja pelisilmän omannut naishammaslääkäri lapsuudestani, joka uhkasi heittää minut ikkunasta ulos jos en "avaa sitä (/¤#:n suuta nyt heti!".

Siksipä minusta oli noloa pyytää uudelta hammaslääkäriltäni esipuudutusta ennen puudutusta, koska eniten pelkään puudutuspiikkiä.

Mutta hän olikin täysin ajan tasalla ja sanoi että oli todella hyvä että kerroin asiasta ja totta kai hän antaa esipuudutuksen, ei mitään ongelmaa.

Vau. Jos en olisi jo kolmiodraamassa kahvin ja tv:n välissä, naisin hänet.


- Blogi ei välttämättä päivity ihan parin seuraavan päivän aikana.

Selitys: niille joille en ole vielä kertonut mainittakoon, että minulta vedetään hammas pois. Tämä tarkoittaa sitä, että olen ainakin huomisen käyttökelvoton. Ei, syynä eivät ole kipulääkkeet, sillä Unelmien Sielunmessu-elokuvan jälkeen jo pelkkä aspiriinin käyttö saa minut miettimään portti-teoriaa.

Olen vain huomannut että on hiukan vaikea keskittyä, kun toinen puoli kasvoista on huomattavasti toista kookkaampi ja vuodat verta.

Se miten oivalsin tämän on mielenkiintoinen tarina, mutta ikävä kyllä todistajansuojelu-ohjelmani säännöt kieltävät minua menemästä yksityiskohtiin ennen kuin olen myynyt elokuvaoikeudet.


- On muuten juhlan paikka.

Selitys: tällä blogilla on nyt sitten virallisesti kolme lukijaa. Lupasin itselleni että en käytä hymiöitä, mutta mitä hittoa...

:)

Kiitokset teille jokaiselle.
Ilman teitä tätä ei jaksaisi.

5 kommenttia:

iitukka kirjoitti...

onnea kolmesta lukijasta.
p.s. tässä blogissa pitäisi olla varoitus,että tämä aiheuttaa riippuvuutta samoin kuin kofieiini :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei kannata uskoa pelkästään blogilistan lukijamääriä, meitä voi oikeasti olla vaikka monta kertaa enemmän ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ai, että mä muka kolmas. En usko, onhan niitä enemmän. En vaan aina ehdi/jaksa/pysty vääntäytymään Lokilistan kautta lukijaksi. Kun nämä on suosikeissa, on helpompaa ,D Eli luen - jäin koukkuun. Tsori vaan, voin kyllä poistua, jos ehdottomasti haluat, että on vain 3 lukijaa enkä minä ole niistä yksi?!

T kirjoitti...

"I'm not a number! I'm a man!"
Prisoner, loistava sarja...;)

Itse asiassa toisten lähteiden kuin blogilistan mukaan tälläkin blogilla oikeasti olisi lukijoita enemmän kuin kolme, mutta olen nähnyt miten kirjoittajille käy siinä vaiheessa kun he huomaavat tämän faktan.

MIKSI TERRY PRATCHETT!? MIKSI?!

No niin, nyt kun sain tuon ulos kehostani, ja en enää nyyhkytä hysteerisesti näppäimistöä vasten, voimme palata aiheeseen.

Lasken kaikki lukijat mukaan (itse asiassa polga taisi oikeastikin olla kolmas), mutta henkisesti kirjoitan tätä kuin lukijoita olisi vain kolme.

Teoriani mukaan aluksi kirjoittajat yrittävät olla mahdollisimman omaperäisiä ja luovia, saadakseen mahdollisimman paljon lukijoita. Kun tämä lopulta tapahtuu, ja he saavat rahaa, limousiinikiertueita ja pääsevät kättelemään Stephen Kingin kättä, kaikki muuttuu.

He haluavat että kaikki minkä he ovat saavuttaneet pysyy heillä: salainen tili sveitsissä, pimpsaralli Rolls-Roycella ja Steven henk.koht. puhelinnumero kännykässä.

Siksi he alkavat toistamaan itseään ja muokkaavat pikkaisen samoja vanhoja juttuja tai menevät siitä mistä aita on matalin. Heistä katoaa nälkä, se jokin mikä sai janoamaan jotain suurempaa, jotain sellaista mitä kukaan muu ei ollut vielä tarjonnut.

Siksi viittaan toisinaan "kolmeen lukijaan"; jotta itse säilyttäisin tuon nälän mahdollisimman kauan.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te muut pysytte nöyrinä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mä tuun kellottaan sua!