keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Käytettävyyden tutkijoiden teekutsuilla

Olen nähnyt asioita monia
Osa niistä toisia omituisempia
Olen nähnyt olentoja ilman varjoja
Avaruuksia ilman raja-aitoja
Mutta mikään ei vedä vertoja
Kun todistaa saa

Käytettävyyden tutkijoiden teekutsuja

On porukkaa monenlaista
Tuolla kognitiivisia psykologeja
Nurkassa nörttejä tai siis alansa asiantuntijoita
mutta kaiken kaikkiaan samaa sakkia

Joukko tutkijoiden keskustelee ja mittaa
Toisilleen neuvoja kurssien eroista jakaa
On monenlaista mielipidettä ja tuumaa
Niin mittayksikköä kuin ajatuskantaa

Siellä he toisilleen kaataa juomaa
Ja kuiske käy:”kuumaa vai haaleaa?
Sillä jos sen rinnuksilleen kaataa,
Voinko käyttää enää samaa paitaa?”

Olen nähnyt asioita monia
Osa niistä toisia omituisempia
Olen kokenut rannan ilman aaltoja
Asioita ilman muotoa
Mutta mikään ei vedä vertoja
Kun todistaa saa

Käytettävyyden tutkijoiden teekutsuja

Käy kuiske jo kovempana
”Tuo oli jo asiaa,
En ihmettelisi sekuntia
Jos noin kävisi käyttötilanteessa
Oikeassa maailmassa!”

Ja kohta on jo käsi ojossa
Pöydän alta pulloa nostamassa
Jotain hyväksi käytössä havaittua ainetta
Joka paukkuen palaa
Ja suussa sulaa

Mutta ei kukaan huomaa
Korkin tehokkuutta huimaa
Tärkeimpänä pidetään pullon tuottavuutta
Käytettävyys kun ei ole kenellekään uutta

Olen nähnyt asioita monia
Osa niistä toisia omituisempia
Olen tuntenut sadun ilman loppua
Sähköisen lampaan ilman unia
Mutta mikään ei vedä vertoja
Kun todistaa saa

Käytettävyyden tutkijoiden teekutsuja

Nyt kuiske on kuin karjunta
Yhtä kova ja uhkaava
Ei enää olla tovereita
Samalla käytettävyyden alalla

”Senkin kanalja!
Tuo vielä kerran toista
Ja pian sinulla on uusi ergonomia
Siellä minne aurinko ei koskaan paista!”

”Hah! Itse et sitä löytäisi ilman erillisiä ohjeita
Vaikka se olisi sinulla naamana
Olet kuin epäonnistunut ohjelmistotekniikka
Nielsenin vihaama ja suuresti kiroama!”

Olen nähnyt asioita monia
Osa niistä toisia omituisempia
Olen kohdannut korppeja jotka eivät lopeta
Pimeyttä josta ei voi nousta
Mutta mikään ei vedä vertoja
Kun todistaa saa

Käytettävyyden tutkijoiden teekutsuja

Mutta mistä alkoi tämä riita
Riitti siihen vain hetken aika
Kai sen voin teille kertoa:


He kiistelevät voiko runossa olla loppusointuna pelkkää a:ta

3 kommenttia:

wooper kirjoitti...

Mä näen jo mielessäni Dave Lindholmin veivaamassa tätä kitaran kanssa jossain kakkosen myöhäisillan musajutussa. :D

T kirjoitti...

:totaalinen repeäminen:
Kiitos :D

Markiisi kirjoitti...

Loistavaa :D
YUP-matskua.