Sankareista

Kaipaan sankareita.

Tiedättehän tyypin: mies tai nainen joka asettaa oman asemansa tai hyvinvointinsa vaaraan vain auttaakseen muita.
Heitä ei ole enää nykyään.

Nykyään sankarit ovat angstisia hermokimppuja, jotka yrittävät joko korvata menneitä, itse tekemiään vääryyksiä tai sitten henkilöitä jotka tunnistaa pahiksista siitä, että heillä on isommat aseet tai he muuten vain ovat epätäydellisiä yksilöitä.
Oikeat sankarit eivät ole tällaisia.

Heillä voi olla heikouksia, mutta syitä niihin ei tiedetä. He saapuvat paikalle suurimman hädän hetkellä, ja kun se on ohi, he katoavat. Kukaan ei tiedä miksi he tulivat, miksi he tekevät mitä tekevät, miksi heillä tuntuu olevan rahaa vaikka he eivät koskaan työskentele, ja minne he menevät kaiken jälkeen.
Vain se on tärkeää että he ovat sankareita.

Usein kuulee nykyisin valitettavan, että pahikset ovat kiinnostavampia kuin hyvikset, että heille kirjoitetaan mielenkiintoisempia repliikkejä ja mielenkiintoisempia historioita. Vika ei mielestäni ole siinä että pahikset saavat paremman henkilöhistorian, vaan siinä että hyvis edes saa sellaisen.

Ei kukaan oleta että sankarilla on syy. Hän on Sankari. Hän tekee sen mitä me kaikki haluaisimme tehdä, antaa pahiksille opetuksen, pelastaa päivän ja varmistaa onnellisen lopun.
Jos hän on kuin tyhjä taulu, voimme samaistua häneen, kehittää hänelle oman elämämme kanssa yhteensopivan taustatarinan; me voisimme olla hän. Hitto, salaa me olemme hän.

Tieto tuhoaa tuon kaiken.
Kun tiedämme liikaa sankarista, hänen sädekehänsä karisee, ja ihminen kaiken alta paljastuu.

Che Guevera oli kylmäverinen tappaja, joka johti Fidel Castron teloituskomppanioita.

Äiti Teresa kehui Haitin diktaattoria "Baby Docia" köyhien ystäväksi, vaikka tämä juuri oli kansansa köyhyyden takana.

John Wayne sai aikoinaan huonoa mainetta rasistisilla kommenteillaan siitä, kuinka hänen mielestää mustille ei voida antaa valtaa, ennen kuin nämä ovat kouluttaneet itseään lisää.

Ei, kaikki tuo vie meidät harhateille. Nuo tiedot eivät ole oleellisia. Seuraavat asiat ovat oleellisia:

Che Guevera loi itsestään käsitteen jonka avulla nuoret jaksavat taistella oikeuksiensa puolesta.

Äiti Teresa opetti ihmisiä välittämään muista.

John Wayne...jos joskus joudun todistamaan kuinka heikompi on joutua voimakkaamman sortamaksi, muistan että John Wayne ei olisi koskaan elokuvissaan katsonut vierestä tuollaista, ja toimin.

Sankareita ei enää ole.
Mutta ihanne heistä elää ikuisesti.