Olipa kerran...(Jatkuu)

Ihmiskunta on tehnyt monia ihmeellisiä keksintöjä aikansa kuluksi.

Pyörä; ihan kiva keksintö, sillä rallikisat olisivat huomattavasti tylsempiä jos kuljettajat joutuisivat itse vetämään autoja.

Tuli; ilman tätä pyromaanit tuntisivat olonsa todella oudoiksi.

Kahvi; sen voimalla tätäkin tarinaa kerrotaan.

Mutta kaikki nämä ihmismielen aikaansaavutukset kalpenevat yhden asian rinnalla.

Nimittäin pöydän.
Pöytä on suurin ihmiskunnan eri kulttuureja ja luokkia yhdistävä asia.

Sen työllistävä vaikutus on huima: sen tekemiseen on tarvittu ihmisiä, tehdyn pöydän purkamiseen ja erääseen nimeltämainitsemattomaan huonekaluliikkeeseen toimittamiseen on tarvittu monien eri ihmisten työpanos. Kun tämä pöytä on ostettu kaupasta, sen kokoaminen on kestänyt joko ohjeiden mukaiset 15 minuuttia tai sitten siihen on mennyt useita työpäiviä.

Pöydän sosiaalinen vaikutus on vailla vertaa: ihmiset kokoontuvat sen ympärille ystäviensä, tai vihollistensa, tai juuri sillä hetkellä vaikeammin määriteltävien henkilöiden kanssa.
Ihmiset syövät ja juovat sen ympärillä tuttujen kesken.

Jotkut ovat myös kertoneet elokuvista, jotka alkavat sillä kun pizzakuski tuo kahden naispuolisen alusvaatteisillaan olevan yliopisto-opiskelijan opiskelijakämppään pizzan, ja huomauttaa ohimennen "vau. Onpas iso pöytä. Mitähän muuta siinä mahtuu tekemään kuin syömään pizzaa?" (se mitä siinä mahtuu elokuvan mukaan tekemään on jo sitten toinen tarina).

Tiivistäen voisi sanoa, että jos pöytää ei olisi keksitty, jonkun olisi täytynyt keksiä se.

Kun ihmiskunta sitten saavutti sen pisteen, että sen oli aika keksiä internet, tämä mullisti pöydän käsitteen täysin.

Yhtäkkiä ihmiset saattoivat kokoontua virtuaalisten pöytien ääreen, jotka olivat pöytiä, mutta eivät kuitenkaan oikeita pöytiä niin kuin oli totuttu ymmärtämään. Henkilö saattoi istuutua tietokoneen ääressä virtuaaliseen pöytään ja olla yhteydessä toiseen pöydässä istujaan maailman toisella laidalla.

Ikävä kyllä tämä kaikki alkoi pidemmän päälle olemaan tylsää.
Tietenkin oli mukava nähdä uusia ihmisiä pöydässä, oli se sitten oikea tai ei, mutta pöydän äärellä istuminen itsessään on tylsää.

Kerrotaan tarinoita lumisten vuorten keskellä, kätketyissä luostareissa asuvista munkeista, jotka istuvat pöydän ääressä kaikki päivät ja miettivät istuvatko he pöydän ääressä vai istuuko pöytä heidän ääressään.
Tähän saattoi tietenkin vaikuttaa se, että käynyt jakinmaito on aika paukkuen palavaa ja suussa sulavaa juotavaa, mutta kätkettyjen luostareiden ulkopuolella asuvat ihmiset kaipasivat jotain uutta.

Ja eräänä päivänä joku keksi sen.

Tähän keksintöön pienen pohjoisen maan johtajan apulaisen suunnitelma perustui.
- Suunnitelmani perustuu keksintöön, joka liittyy pöytiin, johtajan apulainen kertoi.

JATKUU...