Zombie-blogit

Blogit ovat vähän niin kuin zombeja.

Niissä ei varsinaisesti ole elämää (1), ne kaipaavat elääkseen aivoja (2), taistelu niitä vastaan on hyödytöntä (3) ja ne halveksivat reaalimaailman todennäköisyyksiä (5).


(1) Blogin alkuperäinen merkityshän oli olla päiväkirja verkossa eli kertoa jokapäiväisestä elämästä. Tässä vaiheessa törmätään siihen ongelmaan, että harvan elämä on oikeasti niin mielenkiintoista että siitä jaksaisi lukea.

Jos minä kirjoittaisin oikeasta elämästäni kaikki merkinnät menisivät suunnilleen seuraavaa rataa: heräsin, tajuan pikkuhiljaa missä olen ja kuka olen ja mitä teen työkseni, menen suihkuun että kukaan ei huomaa kun itken, aamiaisen jälkeen menen töihin, missä yritän säilyttää Zen-munkin tyyneyteni ja "Pc:n käyttöopas tyhmille"-asenteeni oikeassa suhteessa, illalla tulen kotiin, heitän interverkkoon päivän saaliini, katson TV:tä ja menen nukkumaan.
Toistetaan 365 kertaa vuodessa.

Copy-paste-bloggaamista.

(2) Niiden perustaminen ei sellaista ole koskaan vaatinut. Itse ainakin olen huomannut että ainoa mitä oikeasti kaipaat ovat kovat pakaralihakset. Monien mielestä aivoni ovat myös siellä.

(3) Kysykää vaikka keneltä tahansa kustannusalan ihmiseltä, kuinka paljon heille tulee ruutupaperille kirjoitettuja kirjeitä, joissa on vain nettiosoite ja pikku saate "kaverit on kovasti kehunneet mun kirjotuksia, ja sanneet että kyll sun pitsi tarjota niitä oikee julkastaviksi. Mää niinku kirjotan mun elämästä ja oikeen hauskasti niinku ku mä oon sinkku ja niinku mull kato sattuu kaikkee hauskaa niinku kerranki kun naapurin reskan munat jäi mankelin väliin ja kun mee naurettiin. Mää oon ajatellu että jos me sovitaan niinku könttäsumma 100 000 niin saatte julkasta kaien mitä mulla on ja mitä tulee" (4)

Aina kun yhdelle on tehty selväksi mitä mieltä hänen tekstistään ollaan, niin jo pukkaa toista perään.

(4) Ne kurjat pikku filistealaiset eivät ole vieläkään vastanneet minulle.

(5) Kysymys täältä luokan perältä: zombit ovat siis kuolleita, eikö? Miten nopeita voivat olla haudasta nousseet, koko ajan mätänevät ja hajoavat ihmisruumiit? Luulisi että niiden ympärillä voi vaikka pyöriä ympyrää. Eikö olisi fiksua ottaa ruokaa puoleksi vuodeksi ja lähteä jonnekin paratiisisaarelle ja odotella että luonto hoitaa homman? Miten joku zombie selviäisi talvesta?

Toinen kysymys täältä luokan perältä: tämähän pitäisi olla hauskaa? Miten oikein kuvittelit lopettavasi blogin zombeista hauskasti? Millä tiivistät sanomasi pariin viisaaseen mietteeseen? Onko sinulla muka takataskussasi jotain hauskaa viime hetken ylläty