torstai 27. syyskuuta 2007

Väliin henkilökohtaista, osa X

Tein taas testejä...

The Part of You That No One Sees

You are unique, witty, and even a little snobby.
You're quite proud of who you are, and nothing is going to change that.
You've paved your own way in life, and you've ended up where you want to be.

Underneath it all, you feel very isolated from the rest of the world.
It's hard to find people to relate to you on every level.
The mundane interests of your friends and family often bore or depress you.


Minä en koskaan lapsena leikkinyt autoilla. Tämä ehkä teki minusta sosiaalisen hylkiön muiden 4-7-ikäryhmän sisällä, saavutus sinällään, mutta siis: "tää niinku ajelis tällä autolla tässä ja toi niinku olis kuorma-auto ja niinku kävis viemässä hiekkaa".

No niin kaikki, tältä minä näytän kun en oikein ymmärrä pointtia.

Kysyn edelleenkin saavatko ihmiset oikeasti jotain tuosta irti? Jos saavat, niin lupaan pyhästi käsi Katso!-lehden vuosikerran päällä, että en enää koskaan kysele tyhmiä liittyen Salattujen elämien katselijatilastoihin.

Minusta tuossa neppari-auto-hommassa olisi ollut jotain itua, jos mukaan olisi tuotu edes hiukkasen Aristoteleen Runousoppi-teoksessaan lanseeraamia neuvoja. Tyyliin poliisien takaa-ajo tai supersankari joka suorittaa siirtymiset pisteestä A pisteeseen B autolla.
Mutta ei...Opin aika nopeasti miltä muut näyttävät kun he pohtivat, millainen ilmasto tuonkin planeetalla mahtaa olla?

Tässä piilee myös syy siihen, miksi epäröin hankkia lapsia.
Koska toivon hartaasti että heistä ei tulisi yhtä omituisia kuin minusta, he luultavasti innostuvat esim. neppari-autoista. Ja kunnon isänä minun tulisi leikkiä heidän kanssaan.

Miten voin pakottaa itseni tekemään jotain mihin en usko?

Pelkään myös miten käy iltasatujen kanssa.

Lipsahdan kuitenkin hyväksi havaitusta "Muksumaksu-nallen seikkailut höppispöppis-metsässä" "Hämähäkkimies-sarjakuva"-linjalle ("Senkin kurja seittilukki!", ilkeä Tohtori Mustekala sanoi samalla rikkoen seinän metallilonkeroillaan, mikä oli tuhmasti tehty. "Minä murskaan kaikki luusi!"
"Se ei tule onnistumaan kovin helpolla, Ottoseni", hämähäkkimies sanoi samalla singauttaen seittiään. "Minä juon ainakin kaksi iso lasia maitoa päivässä, niin kuin kaikkien kunnon lasten tulee tehdä, ja siksi olen kasvanut näin isoksi ja minulla on vahvat luut".)

Ymmärrättekö nyt miksi olen ollut sinkkuna näinkin kauan?

3 kommenttia:

Polgara kirjoitti...

Ei kannata huolestua, siis lapsista. Belgarionilla oli autoja, eivät ne hirveästi kiinnostaneet. Sitten ilkeä äitee-Welhotar osti halvalla töistä poistetun PC:n, opetti 5-v. tiedonhaluiselle jässikälle DOS:ia ja sillä tiellä sitä nyt ollaan. Jäks! Sen jälkeen kaveri on koonnutkin koneensa itse, siis alusta lähtien... Se on riittänyt leikiksi, huviksi ja hyödyksi. Silti hän on yhtä omituinen kuin minäkin - ja me molemmat pidämme hyvästä fantasiasta, jossa jaksamme elää vaikka kuinka kauan ,D

Lukija kirjoitti...

Toinen juttu minkä olen päättänyt lapsenkasvatuksesta jo nyt, on se että huolimatta sukupuolesta lapseni menee kitarakouluun.

Heti kun nassikka on tarpeeksi vanha, hänelle ostetaan leikkikitara ja passitetaan musiikkikouluun. Ja tätä loogista kehityskulkua jatketaan kunnes meillä on kitara-virtuoosi.

Voihan se olla että ensimmäiset elinvuodet kirotaan tyhmää äijää joka pakottaa opettelemaan Esko Ahon Citroen Datsunia.
Veikkaan kuitenkin vahvasti, että siinä vaiheessa kun tytöt lakoavat jalkojen eteen ja pojilta saa kunnioitusta (edelleen, huolimatta sukupuolesta), niin taidetaan tuumata että kyllä se ukko jotain taisi sittenkin tietää...

Sillä kuten wanha betoniviidakon sanonta menee:"suunnistuksen piirimestaruus on katoavaista, mutta kitarasankaruus on ikuista."

iitukka kirjoitti...

jep. Tuota tuosta syystä lapsia ei ainakaan kannata pelätä. Sillä en jaksa uskoa,että lapsi menee pilalle siitä että isi lukee sille iltaisin paljon jännempiä satuja kuin äiti. Ja näin ollen saisit olla joka ilta lukemassa supersankari sarjakuvia lapsen sängynvieressä. Ei olisi paha sinulle, eihän?