Palaamme normaaliin lähetykseen mahdollisimman pikaisesti. Sillä aikaa muutama ilmoitusluontoinen asia:
1. Matti Kyllönen on nero.
Ajatelkaa nyt, tulla isäksi 79-vuotiaana. Tuo on paitsi vaatinut...no etteköhän te tiedä mitä se on vaatinut, ja jos ette, niin kuunnelkaa lisää 80-luvun heviä...niin myös älliä.
Ehdit nauttia lapsen ensiaskelmista ja totuttelemisesta maailmaan, eli juuri sen ajan kun ihan mikä tahansa puolustuskyvyttömänä, nälkäisenä ja alastomana tähän maailmaan saapunut on söpö.
Sitten kun lapsi alkaa totuttelemaan maailmaan, sinulla on hyvä syy olla väsyttämättä itseäsi ravaamalla hänen perässään, mutta voi katsella porstualta kun siellä se jälkikasvu juoksee oman takapuolensa perässä.
Ja siinä vaiheessa kun lapsesi alkaa juosta toisten takapuolten perässä, ja sortuu p&P:hen (pikkurötöstelyyn ja Pokèmoneihin), sinä olet jo niin dementoitunut että et enää kykene välittämään.
Vanhemmuus on varmasti hieno asia, mutta ei sen kanssa tarvitse itseään tappaa.
2. N00bie löysi oikeita töitä.
Sen lisäksi, että täällä ei ole ketään tällä hetkellä joka tappaisi puolestani, työnmäärä saattaa kasvaa hetkellisesti. Tämä kainona pyyntönä sille, että jos en ehdi laittaa tänne täytettä aivan aamusta, niin ei kannata turvautua heti ruskeaan paperipussiin ja pikavalintaan kansanedustajallenne.
3. Kaveri kehuskeli viikonloppuna että olen laihtunut, ja kysyi mistä tämä johtuu?
Vaihtoehdot:
- Kerron että olen alkanut juoksemaan ja täten saanut kaikkien paikallisten oravien vihat niskoilleni. Tyypillistä; syytetään ohimenevää hölkkääjää siitä, että luontoäiti ei antanut parempia tassuja joilla ottaa kävystä kiinni tilapäisen maantäristyksen tapahtuessa.
Menetän samalla huomattavasti "niin nörtti että se on viileä"-pisteitä, mitä voi saada vain intensiivisellä kahvinjuonnilla ja tv:n tuijottamisella.
- Kerron jonkin muunnellun totuuden. Muistakaa, se ei ole valehtemista, vaan lahjakkuuden osoittamista fiktiota kohtaan.
Ratkaisu:
"Minulla ei ole enää rahaa ruokaan."
"No mutta olisit heti sanonut. Tarvitsetko pikalainaa?"
"En, kyllä tässä aina sen verran pärjätään."
"Kyllä sinä olet urhea."
"Noooh, en ole koskaan tahtonut nostaa itseäni esille. Kahvit voisin kyllä juoda jos tarjoat"
"Totta kai, sehän nyt on vähintä."
Tiedän, en ole ylpeä itsestäni. Lupaan korvata tuon hänelle.
Nyt aamukahveille.
maanantai 24. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti