Olipa kerran...

...maa.

Se ei ollut mitenkään erityisempi kuin muut maat joista kerrotaan tarinoita, paitsi että se oli pieni ja pohjoinen.
Kun tarinan maa on pieni ja pohjoinen, sillä on parempi olla takataskussaan jotain erityistä. Sen täytyy olla maagisesta valtakunnasta irtautunut osa, tai sitten sen kautta voi päästä toiseen ulottuvuuteen tai vähintään sen pitää olla kuningaskunta.

Tämä maa ei ollut mitään noista. Itse asiassa tämän maan asukkaat pilkkasivat vieressä sijainnutta maata, joka oli kuningaskunta.

Maan asukkaat eivät tehneet tätä suoranaisesta ilkeydestä tai pahansuopuudesta. Oli vain niin että kun asut pienessä pohjoisessa maassa, huvitukset ovat hyvin rajalliset.
Naapurimaiden ivaaminen hävisi vain niukasti viihdyttävyydessä sille, kun kilpailtiin kuka kantaa ihan minkä tahansa paikasta A paikkaan B nopeiten tai kuka heittää kaikkea käteen sopivaa pisimmälle (lukuunottamatta oikeasti heittämiseen tarkoitettuja esineitä, koska siinä ei olisi ollut mitään hauskaa).

Jos olivat huvitukset kurjia, niin ei maalla muutenkaan mennyt hyvin. Aikoinaan se oli saanut paistatella kukoistuksessa, kun siellä keksittiin valmistaa laitteita, joilla ihmiset saivat luvan kanssa puhua julkisesti kovaan ääneen asioista, joista aiemmin olisi oltu häpeissään hiljaa.

Mutta nyt nuo ajat olivat takana. Tehtaat jotka valmistivat noita ihmeellisiä laitteita olivat kaikki menneet muualle.
Sillä kun valmistaa asioita pienessä pohjoisessa maassa, tehtaita pitää lämmittää että työntekijöitä ei palele.
Siksi tehtaidenomistajat olivat siirtäneet tuotannon sellaisiin maihin, joissa lämmitystä ei tarvittu. Monet vanhat työntekijät toivottivat tehtaanomistajat jonnekin missä myöskään ei useiden lähteiden mukaan tarvitse palella, mutta minkäs he lopulta pystyivät?

Siksi pienen maan johtaja joutui toteamaan että heillä oli ongelma.
- Meillä on ongelma, johtaja sanoi.

Mikä avuksi pienelle maalle? Kaikki muut maat kehuivat sen hyvää koululaitosta, sillä ne olivat ymmärtäneet, että ihmiset jotka sanoivat että koulu ei koskaan ollut opettanut kenellekään mitään hyödyllistä, eivät olisi osanneet kirjoittaa tuota mietettä ilman kouluopetusta. Tai laskuttaa sen julkaisijalta ilman matematiikkaa.
Mutta mitä kannatti kouluttaa ihmisiä jos ei ole töitä?

Kaikki muut kehuivat pienen pohjoisen maan tietoteknistä tasoa, harvalla maalla oli niin hyvät internet-yhteydet.
Mutta mitä hyötyä oli tietokoneverkosta jos sillä ei voinut vaikka kalastaa?

Silloin johtajan apulainen kuitenkin keksi äkkiä jotain.
- Keksin äkkiä jotain, johtajan apulainen sanoi.

Pienen pohjoisen maan asukkailla oli ominaisuus, jota muilla kansoilla ei ollut.
He eivät kyenneet ymmärtämään kehuja.

Kukaan ei oikeastaan tiedä mistä se johtui. Lieneekö syynä ollut vähäluminen kesä, kärpäsetön talvi, vai se että noista kahdesta vitsailu oli parasta mihin maan humoristit pystyivät venymään, mutta kehuminen oli tuntematon asia.

Jos joku joskus sitä yritti, ei sitä oikein käsitetty. Kehumista lähinnä oleva asia tuossa maassa oli lievää törkeämpi keljuilu, joksi kehumista aina luultiin. Joten kun tarpeeksi moni tätä tuntematonta asiaa kokeillut oli joutunut riippuen kehumisen kohteista joko tyhjien tuijotusten kohteeksi tai sairaalan teho-osastolle, siitä päätettiin hiljaa mutta yksimielisesti luopua.

Johtajan apulaisella oli suunnitelma sille miten tätä voitaisiin hyödyntää.
- Minulla on suunnitelma sille miten tätä voitaisiin hyödyntää, johtajan apulainen sanoi.

JATKUU...