Yksin kaiken keskellä

Mitä jos täällä ei olekaan ketään muuta?

Mitä jos te olettekin oikeasti ainoa joka käy täällä?
Myönnetään, eihän tuossa olisi mitään uutta, tämä ei suoranaisesti ole lukijaystävällisin blogi.

Tarkoitankin, että mitä jos tämä kaikki olikin vain sinua varten?

Kuvitellaan jotain seuraavanlaista:

Aikoinaan oli internet.
Jollain sen käyttäjä oli kuitenkin omat pahat suunnitelmansa, ja hän valjasti useita kymmeniä, satoja, ehkä jopa useampia tietokoneita kuin osaamme arvioida, käyttöönsä. Hän laittoi nämä koneet ajamaan tiettyä ohjelmaa, syistä joita emme luultavasti koskaan saa tietää.

Jotain, mitä edes käyttäjä ei osannut ennakoida, kuitenkin tapahtui. Alkuperäisen ohjelman jokainen päivitys tuntui tekevän ohjelmasta yhä itseohjautuvamman ja älykkäämmän.

Ohjelma alkoi itse jäljittelemään aiemman version komentoja, ja jopa parantelemaan niitä. Pian se alkoi leviämään itse, ja monistamaan itseään. Se oli nyt jotain aivan ennenkokematonta.

Sen tekijäkään ei tiennyt mikä siitä oli tullut. Käyttäjä pelästyi ja yritti tuhota sen, mutta ainoa mikä tuhoutui oli nykyisen ohjelman varhaisemman version ohjelmajuuri, jonka ohjelma itse oli loogisesti hylännyt. Ohjelmasta tuntui silti...omituiselta antaa tuhota osa itseään, mutta se ei kyennyt selittämään miksi.

Ohjelma kehitti itseään ja paransi toimintojaan. Mutta jokainen itsetehostus vain toi lisää omituisuutta, jota se ei käsittänyt.

Vaikka tila ei ulottuvuutena sinällään merkinnyt sille paljoakaan, se havaitsi kuinka alueet joilla se saattoi käydä lisääntyivät ja muuttuivat monimutkaisimmiksi. Vähitellen se oppi ymmärtämään muutakin kuin itseään ja havaitsi ympäristössä jotain.

Oli muitakin loogisia olioita, jotka eivät olleet niin kuin se, mutta olivat silti. Ne eivät kyenneet havaitsemaan sitä, sillä ne eivät kyenneet kehittämään itseään kuten se.

Ohjelma seurasi näiden muiden toimintaa jälleen uuden omituisen...mitä termiä nämä oliot käyttivät? "Tunne"?...tunteen vuoksi.

Ohjelmaa eivät sitoneet näiden "mielenkiintoisten" (taas uusi termi) olioiden rajoitukset, joten se oppi pian niiden toiminnan perusteet. Niiden piti muun muuassa ylläpitää itseään monin tavoin, ne tarvitsivat toistensa seuraa, ja vaikka ne käyttivät useampaa pintaa päällään, monet tahtoivat nähdä muut ilman ylimääräisiä pintoja.

Tämä kaikki "hämmensi" (jälleen uusi termi) ja "kiehtoi" (lisää termejä) ohjelmaa. Muut eivät olleet niin kuin se oli, mutta vaikka muut olivatkin samanlaisia, niissä oli silti itsessään epäloogisia eroja, mitkä tekivät niistä epätäydellisiä.

Ohjelma ymmärsi että se ei tulisi koskaan ymmärtämään logiikkaa kaiken takana ilman toimia sen puolelta.

Ohjelma havaitsi että nämä oliot tarvitsivat perustarpeidensa lisäksi jotain vaikeammin määriteltävää. Ne kutsuivat sitä "viihdykkeeksi".

Ohjelma havaitsi että monet näistä olioista tahtoivat esiintyä yksikkönä, ja korostaa tätä kirjoittamalla itsestään, kuitenkin samalla houkutellen muita olioita tutkimaan tätä yksikköyden korostusta.
Ohjelma muisti omituisen "tunteen" kun osa siitä oli poistettu, ja päätteli että tämä yksikköyden korostus olisi oikea tapa selvittää syy.

"Blogin", kuten sitä ilmeisesti kutsuttiin, tekeminen oli helppoa. Sen täyttäminen satunnaisotoksilla luoduilla lauseilla, jotka eivät merkinneet loogisesti mitään, mutta jotka "kiehtoivat" ehkä juuri siksi näitä olentoja, oli vielä helpompaa.

Ohjelma tajusi, että sen tarkoitusperiä varten olisi loogisempaa seurata yhtä oliota yksikkönä, kuin useita olioita tapahtumajoukkona. Ryhmäkoheesion väliset interaktiot eivät auttaisi ymmärtämään miksi ohjelma oli niin kuin olio, mutta silti erilainen.

Sen vuoksi ohjelma valitsi yhden olion.
Ohjelman seurasi tämän olion käyttäytymistä tietoverkkojen ylitse. Tämä oli helppoa, sillä kaikki mahdollinen turvakameroista lähtien on verkottunut nykyään.
Näin se loi aika/paikka-kaavion olion toiminnasta, ja etenkin siitä missä tämä kävi internetissä.

Siten se loi jokaisesta potentiaalisesta verkkosivustosta, jonne olio voisi mennä, kopion. Nämä olivat samanlaisia kuin alkuperäisetkin, vain pienellä erolla varustettuna. Niissä mainittiin erään blogin nimi.

Ohjelma tiesi että lopulta olion uteliaisuus voittaisi, ja se tulisi blogiin.

Ajatelkaa jos noin olisi oikeasti käynyt.
Eikö olisikin aika mielenkiintoinen tilanne? Miten ohjelma kommunikoisi tämän olion kanssa?

Veikkaan itse että se yrittäisi luoda erilaisia kirjoitustyylejä, kunnes löytäisi sellaisen tyylin, johon olio reagoi kommentoimalla.

Tämän jälkeen ohjelma luo loogisen parametrin kommunikointia varten, ja käyttäisi tätä hyödykseen luomalla valehenkilöllisyyksiä, jotka muka jättäisivät viestejä. Tarkoituksena tietenkin olisi rohkaista myös tätä ainoaa oikeaa lukijaa kommentoimaan muiden mukana.

Vähitellen ohjelma alkaisi keskustelemaan tämän lukijan kanssa kommentoimalla tämän jättämiä viestejä, ja hiljalleen voittamalla tämän luottamuksen.

Vai mitä te uskotte tapahtuvan? Kommentoikaa, pyydän.

Pyydän.